Projekti nro 3-poliittinen osallistuminen

Seksuaalivalistus-työpajan ja vankilakäynnin jälkeen pääsin viime perjantaina tutustumaan kolmanteen projektiin. Matkasimme tällä kertaa kokoukseen Nacaomeen, Tyynelle valtamerelle n. 2 tunnin päähän Tegucigalpasta. Nacaomessa on CEM-H:n toimisto, jossa on vain 2 työntekijää, mutta alueen aktiivisten ja hyvin järjestäytyneiden naisten ansiosta paljon aktiviteetteja.

Kokouksessa valmisteltiin tärkeää tapahtumaa, seudun naisten kokousta Nacaomen pormestarin kanssa, jossa he vaativat naisten oikeuksien parantamista alueellaan. Minut pyydettiin mukaan kirjoittamaan protokollaa (kyllä, espanjaksi!), joka sujuikin loppujen lopuksi ihan hyvin officen auto correctin avulla..;)

Kokous meni hyvin ja ehdin vielä rupatella toimiston tyttöjen kanssa ja sovimme, että tulen silloin tällöin käymään heidän luonaan auttamassa työpajoissa yms. Lisää matkustelua siis! :)



After the workshop on sexual education and the prison visit I assisted a third project, this time a meeting in Nacaome. The city's situated near the Pacific Ocean, about 2 hours ride from Tegucigalpa. CEM-H has there another office with only 2 employees, but thanks to the really active and well organized women in the region, they can offer a lot of activities.

Several women from different women's NGO's were gathered to prepare a very important occasion, a meeting with the city's mayor to discuss women's rights in the region. My task was to write the protocol (yes, in spanish), which actually went pretty well with the microsoft office auto correct-program..;)

The meeting went well and I had some time to talk to the local colleagues, who told me I could come sometimes to Nacaome to assist in some workshops. More traveling! :)

Vankilassa

Tiistait ja torstait ovat vankilakäyntipäiviä, ja viime torstaina olinkin aikaisin paikalla ja ehdin mukaan. Meitä oli 7 työntekijän porukka, päivän työpajan vetäjä oli kutsuttu toisesta järjestöstä pitämään työpajaa unelmista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Tegucigalpan naisvankila on hieman kaupungin ulkopuolella, melko pieni, 158 vankia. Rakennus ei muistuta ollenkaan elokuvien vankiloita, lukuunottamatta kalteriaitaa joka erottaa vankila-alueen ja työntekijöiden rakennuksen, jossa myös järjestöllämme on oma toimisto. Vangit asuvat rivitalotyylisissä matalissa rakennuksissa, ja koko alue muistuttaa lähinnä pientä kylää. Lisäksi talojen välissä on koripallokenttä ja lasten leikkipaikka. Monilla naisista on nimittäin pieniä lapsia, nuorin on vasta 1kk vanha..

Vangit ovat pääosin nuoria naisia, ja heidän puhuessaan unelmistaan huomasin, kuinka samanlaisia ne ovat omieni kanssa. Heidän vain on huomattavasti vaikeampi toteuttaa niitä. Valtio ei kaiken lisäksi auta näitä naisia, ja järjestömme onkin ainut joka heistä välittää, käy pitämässä työpajoja ja antaa oikeusapua. Vaikka kyse on vangeista, henkilöistä, jotka ovat rikkoneet lakia (monet mm. myymälävarkauksista, josta saa ensikertalainenkin 2 vuotta, tai abortista, josta voi saada elinkautisen eli 30v), onvat he kuitenkin tavallisia tyttöä..
Tämä tulee varmasti olemaan yksi niistä projekteista joita jatkan.


Tuesdays and thursdays our organization visits the women's prison of Tegucigalpa, and last thursday I made it on time and could enjoy the team of 7 co-workers. The workshop leader was from another NGO and was going to hold a workshop on dreams and future plans.

The prison is a bit outside the city and fairly small, 158 prisoners. The building doesn't really look like prisons you know from movies, except for the bars that divide the actual prison from the staff's building, where also our organization has an own office. The prisoners live in row houses, and the area is like a small village, with a basketball field and a children's playground. Many of the women have small children, the youngest is only 1 month old..

The prisoners are mainly young women and listening to them talking about their dreams it occured to me how similar they are to my own dreams. Only, for them they are a lot more difficult to make true. The state doesn't support these women and our organization is the only one really caring about them, giving workshops and legal advice. Although the prisoners are there for a reason, for having commited a crime (in many cases, supermarket robbery, for which you get 2 years, or abortion, for which you can get up to 30 years..) they're still just girls...
This will be definitely one of the projects I'll continue working at.

Work, and work!

No niin, työt alkoivat vihdoinkin viime viikolla! Seuraavat 8 kuukautta tulen siis viettämään järjestössä nimeltä Centro de estudios de la mujer, CEM-H, joka on yksi Hondurasin tunnetuimpia naisasiajärjestöjä. Tehtävää on laidasta laitaa, ja ensimmäisen kuukauden tulenkin pääasiassa tutustumaan eri projekteihin. Viime viikonlopun olin koulutuksessa jossa käsiteltiin seksuaalikasvatusta ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, Valle de angelesissa, n. 45min Tegucigalpan ulkopuolella. Osallistujat olivat eri kansalaisjärjestöjen edustajia (naisia, tietenkin!) eri uolilta Hondurasia, jotka tulevat itse toimimaan koulutusten vetäjinä omissa järjestöissään ja kotikaupungeissaan. Ensi viikonlopuksi menen La Esperanzaan, n. 4h Tegusista itään, jossa pidetään samantyylinen työpaja! Esperanzassa on myös CEM-H:n toimisto, jossa mahdollisesti voisin työskennellä. Heillä nimittäin on vain 2 työntekijää, joten apu olisi tarpeen.. Mutta katson nyt ensin, miltä täällä pääkaupungissa näyttää!

Tunnelma täällä toimistossa on erittäin leppoisa. Työntekijöitä on n. 20, ja vapaaehtoisia minun lisäksi yksi saksalainen tyttö. Satumme vielä asumaan samalla suunnallakin, joten kuljemme työmatkat yhdessä. Lisäksi kävimme eilen katsomassa tanssikursseja keskustan kulttuurikeskuksessa, ja aloitamme lokakuun alussa salsa-merengue-yms kurssin. Kaikki yhdellä tunnilla..saa nähdä miten pysytään mukana! ;)

Tänään oli tarkoitus mennä käymään naisten vankilassa, jossa CEM-H myös järjestää kaksi kertaa viikossa koulutusta, mutta myöhästyin 5 MINUUTTIA ja työkaverit olivat ehtineet jo lähteä. Tässä maassa on siis ainakin yksi täsmällinen ihminen..;)



I started finally working last week! The next 8 months I'll be working in an NGO called Centro de estudios de la mujer, CEM-H, which is one of the most famous women's rights organization in Honduras. There are many different things to do and in the first month in fact I'll just be working a bit here and there in different projects, looking what would be the best project for me.

The last weekend I spent in Valle de angeles, about 45min from Tegucigalpa. There was a workshop on sexual education and violence against women, with participants (women, of course!) from different NGO's from all over Honduras, who will be giving education on these subjects in their own NGO's and home towns. Next weekend I'll be going to a similar workshop in La Esperanza, about 4 hours from Tegus. There's also another office of CEM-H where I could work. They only have 2 persons working in the office, so help would be needed..But let's see first how the work here in the capital goes!

The working atmosphere here is nice and relaxed. There are some 20 people working here, plus two volunteers; a german girl Lizzie and me. We happen to live quite near to each other, which is nice cause we can take the colectivo home and to work together. And, we just went yesterday to the cultural centre of Tegus to look for some dance courses, and will be starting in october with salsa, merengue, etc! All in one class, let's see how that will work..;)

¡Cheque!

Eli, kaikki ok! Espanjan tunnit alkoivat maanantaina ja tekee todella hyvaa opetella hieman kielioppiakin..ymmarran paljon ja pystyn hoitamaan paivittaisia asioita hyvin, mutta sanavarasto on viela hieman suppea ja varsinkin kielioppia pitaa hioa..
Vaikka monet Hondurasissa puhuvat englantia, on espanja kylla aivan valttamaton varsinkin julkisia kulkuneuvoja kaytettaessa ja muutenkin kaupoissa asioidessa.

Julkiset kulkuneuvot ovat taalla hieman erilaisia, busseja kylla on, mutta turvallisuuden vuoksi on parempi kayttaa joko colectivoja tai takseja. Colectivo on siis henkiloauto, joka menee (yleensa) tiettya reittia, toottailee kun on tilaa ottaa matkustajia ja joskus auton etuikkunassa saattaa lukea, mihin suuntaan on menossa. Kaytannossa tama tarkoittaa sita, etta pitaa seisoskella kadun vieressa ja aina kysya, onko kuski menossa juuri siihen suuntaan mihin haluaa ja toivoa, etta on osannut selittaa suunnan oikein. Tegucigalpassa ei nimittain suunnisteta katujen nimien perusteella, itseasiassa taalla ei edes ole paljoa katukylttejakaan. Tama johtuu siita, etta kaupunki on rakennettu talo talolta eri puolille kaupunkia vuorien paalle kaduista paljoa piittaamatta. Kun siis selitetaan mihin ollaan menossa, sanotaan esim. lahella sita suurta kauppaa joka on sen nimisessa kaupunginosassa, sita ja sita toimistoa vastapaata. Tai sen ja sen kaupunginosan Burger King jonka vieressa on se ja se kauppa. Virallisiin papereihin merkataan myos osoitteen lisaksi talon vari! Tahan mennessa on kuitenkin kaikki mennyt hyvin ja mita enemman kaupunkia tuntee, sita helpommaksi tama tulee. Mutta kartan voi unohtaa, siita ei taalla ole paljoa hyotya kun ei ole katukylttejakaan...

Tanaan olen menossa taas perhejuhliin, neljannet juhlat kahden viikon aikana. Talla kertaa laksiaiset, sunnuntaina on luvassa synttarit. Suuri perhe..:) Cheque! ;)

..meaning everything's ok! I just started spanish classes on monday and it's really good to get study some grammar..I understand a lot and run some regular errands, but my vocabulary is still very poor, as well as grammar..Although a lot of people in Honduras speak english, it is still really necessary to know spanish, especially when taking public transport, in shops, etc.

Honduras,osa 1

VIHDOINKIN!1 1/2 viikkoa jo täällä Hondurasissa ja pääsin aloittamaan blogin kirjoittamisen. Kotona ei valitettavasti ole nettiä,joten joudun tulemaan aina viereiseen Burger Kingiin kännykkäni kanssa. En kotona osannut kuvitellakaan,kuinka hyödyllinen wlanilla varustettu kännykkä tulisi olemaan,sillä lähes jokaisessa pikaruokalassa on internet-yhteys.. Ensimmäinen viikko on mennyt hyvin ja vierähtänyt nopeasti järjestön pitämän ohjelman ja muiden vapaaehtoisten kanssa. Perhe on juuri sellainen kun toivoinkin ja asuinalue rauhallinen:asun keski-ikäisen erittäin mukavan naisen luona,joka opettaa yliopistolla englantia. Meillä asuu lisäksi silloin tällöin sukulaisten lapsia. Elän siis suht itsenäistä elämää,mutta pääsen silti näkemään paikallista suurperheen eloa, sillä perhe on todellakin suuri ja kaikki erittäin mukavia! Ensimmäinen kuukausi täällä on lähinnä kulttuuriin tutustumista, kielen oppimista ja työhön valmistautumista. Huomenna alkaa espanjan kurssi, joka kestää seuraavat 2 viikkoa. Yritän lähipäivinä lisätä kuvia, sillä tekstit taitava jäädä aika tyngiksi ennen kuin pääsen oikealle tietokoneelle..:)



kotikatu!