Taianomainen San Marcos

Kaikki Lattareissa matkustaneet tietavat, etta toreilta loytyy se halvin ja joskus jopa herkullisin ruoka. Hondurasissa olen syonyt monet kerrat baleadaseita, "luoteja", jotka ovat pavuilla, kananmunilla, juustolla ja valinnan mukaan lihalla taytettyja vehnatortilla-lattyja, seka erilaisia hedelmia, kala-aterioita, ym. kotiruokaa. Katson aina kuitenkin, etta paikat nayttavat siistilta, silla koskaan ei tieda, mita popoja voi saada.

Antiguassa tori oli mukavan matkan paassa hotellista, ja kokeilin myos siella erilaisia paikallisia ruokia chevichesta (merenelava-salaatti) lahtien. Kaiken taman vatsani kovettamisen ja bakteerien vastustuskyvyn nostamisen jalkeen sain kuitenkin parasiitteja jostain aivan muusta, nimittain happamasta mangosta!

Olo heikkeni Antiguasta lahdettyani, ja vietin Lago de Atitlanilla Panajachelissa pari paivaa miettien, mita laakkeita nyt pitaisi ottaa. Otimme lautan San Marcosiin, rauhalliseen hippikylaan, joka on tunnettu joogasta, hierontakursseista, terveesta ruoasta ja kaikesta luonnonmukaiseen elamaan liittyvasta. Sain laakarilta kourallisen papayanlehtia ja ohjeen tehda niista ja valkosipulista teeta viiden paivan ajan. Jos ei olo niilla paranisi, pitaisi minun palata vastaanotolla.

Tee oli todella kamalaa ja mietin ensin, olisiko sittenkin pitanyt luopua periaatteestani, etten halua ottaa jo neljatta kertaa antibiootteja vuoden aikana. Teen ideana on kuitenkin puhdistaa koko ruumis ja poistaa silla parasiitit. Olo oli kahden paivan paasta jo hyva, ja tanaan otan viimeisen kupillisen. Aion kuitenkin kayda viela tarkistuttamassa laakarissa etta kaikki on kunnossa, aidin ja ehka myos oman mielenrauhani takia. ;)

Paivat San Marcosissa tekivat muutenkin hyvaa. Kavin aamusin uimassa, lepailin rantakivilla ja nautin ihanan raikkaasta saasta.

San Marcosissa on myos jotain taianomaista. Kertoman mukaan kylassa asuu noitia, jotka kokoontuvat tayden kuun aikaan vuorelle tekemaan loitsujaan. Yksi naista on Merlin, saksalainen yli 80-vuotias vanha mies, joka on rakentanut hullunkurisen talon metsan keskella. Jarveen liittyy myos monia uskomuksia. Kerrotaan, etta jarven keskella on pyorteita, jotka vievat veneita ja ihmisia mukanaan, jos menee liian syvalle. Lisaksi jarvella ei tulisi uidessa kellua, silla jarvi saattaa lahtea imaisemaan mukanaan.

Selvisin uimisesta taysin ongelmitta, mutta sain kylla kokea San Marcosin taikaa ostaessani leipaa kadulla istuvalta tytolta. Pysahdyin tyton luokse ja jain miettimaan banaani- ja banaani-suklaaleivan valille, kunnes tytto katsoin minuun ja sanoi: "Tu eres Margarita". Hatkahdin, silla Margarita on espanjalainen versio nimestani, ja mm. Copan ruinasissa monet kutsuvat minua silla nimella. Kysyin tyton nimea, ja sen sanoessaan tajusinkin jo kuulleeni hanesta eraalta ystavalta. Veronika, hiv:ia sairastava alkuperaiskansaan kuuluva tytto, on tunnettu yliluonnollisista kyvyistaan. Han myos muistaa kaikkien tapaamiensa ihmisten nimet, joka on hatkahdyttavaa ajatellen, etta paikalle saapuu uusia turisteja joka paiva.

Tata kirjoittaessani olen Xelassa, kauniissa kolonialistisessa kaupungissa 3 tunnin paassa Lago de Atitlanista. Sain kerattya San Marcosissa sen verran voimia, etta mieli alkoi tekemaan lisaa reissailua. Jatkan huomenna matkaa Meksikoon, San Cristobal las casasiin.

Nyt menen kuitenkin siemailemaan viimeista teekuppiani. Kippis!

Vallankaappaus?

Viime blogimerkinnassani olin viela aika optimistinen viime aikojen tapahtumien suhteen. Paatin kuitenkin ennakoida hieman tilannetta ja lahdin Tegusista jo perjantaina San Pedro Sulaa kohti jossa tapasin matkakumppanini ja sielta edelleen lauantaina vanhaan tuttuun Copan ruinasiin. Tilanne tuntui jo rauhottuvan ja mietin, oliko liioittelua jattaa serkun lauantaiset prom-tanssiaiset valiin ja lahtea jo aikaisemmin Tegusista, kunnes sunnuntaiaamuna lahdin Copanissa hakemaan aamupalaa ja nain valtavan maaran sotilaita.

Hotellille palatessamme huomasimme myos, etta sahkot oli katkaistu koko maasta. Lahdimme puolenpaivan aikoihin Guatemalan rajaa kohti, jonne oli myos jo ehditty sijoittaa joukko maastopukuisia miehia. Rajalle oli laitettu autojen korkeutta mittaava puomi, ja meidan minibussimme paasi juuri ja juuri sen ali kun miehet hyppasivat katolle ja vahan litistivat siella olevia rinkkoja kasaan.

Golpe de estado, vallankaappaus. Tuntuu vielakin kasittamattomalta, etta maa, jossa vietin viimeiset 11 kk on nyt taydessa kaaoksessa ja ihmiset jakautuneet armeijan ja presidentin leireihin. Ensimmainen ryhma on suureksi osaksi konservatiivisia, hyvaosaisia tai erittain rikkaita, ja presidentin kannattajat ovat (ainakin edes vahan) vasemman puolen kannattajia, sosiaalisista ongelmista kiinnostuneita ihmisia, suurin osa kansalaisjarjestoista mukaanlukien. Puolueet ovat taysin jakautuneita konservatiivi-puolue Partido Liberalia lukuunottamatta. Jopa kaveripiireissa nakee eroja, ja itsekin olin hieman yllattynyt eraan tyton kommentista, jonka han jatti Facebook-profiilini seinalle: "Ei se ole vallankaappaus".

ICYE:n kirjoittama info-kirje meille vapaaehtoisille oli myos erittain yksipuolinen versio, jossa annettiin sellainen kuva, etta presidentti on hullu ja armeija tulee varmaan korjaamaan tilannetta.

On vaikea sanoa, kumpi tassa on hullumpi. Presidentti, joka yrittaa vaihtaa perustuslakia vastoin lakia ja sita vastuussa olevaa tahoa, vai konservatiivit ja armeija jotka "puolustavat" valtiota.

Mutta nyt ajatukset tahan hetkeen, on aika menna ihastelemaan Antiguan katuja!