Vaikka olin jo ajatellut jättää blogin kirjoittamisen viimeisten viikkojen kiireiden (ja laiskuuden) takia, on maassa tapahtunut viime päivinä sen verran, että blogini ansaitsee viimeisen Honduras-rustauksen.
Hondurasin presidentti Manuel "Mel" Zelaya haluaa muuttaa maan perustuslakia, ja päätti muutama viikko sitten järjestää melko yksivaltaisesti aiheesta kansanäänestyksen. Maan asukkaita "Mel"-lempinimeltään myös "Mel se vaya" eli "Mel lähde menemään"- innostaa hehkuttamalla, kuinka kansa saisi nyt ensimmäistä kertaa äänensä kuuluviin, ja kuinka perustuslakia saataisiin parannettua kansan oloja parantavilla uudistuksilla. Se, että perustuslain muuttaminen itsessään on laissa kielletty ei presidenttiä paljoa hetkauta. Perustuslakia on maan 180 vuoden itsenäisyyden aikana muutettu 16 kertaa, ja armeijan vallan jälkeisen perustuslain koskemattomuus päätettiin taata lailla.
Haittaavan ei tunnu myöskään se sivuseikka, että itse yleisesti vaalien järjestämisestä vastuussa oleva elin Tribunal Suprema Electoral on vaaleja vastaan. Maan rikkaat sekä puolustusvoimat ovat asettuneet Melia vastaan, muu osa kansaa on tasaisesti jakautunut molempien puolelle.
Kaiken lisäksi maan parlamentti hyväksyi lain, jonka mukaan vaaleja 180 edeltävinä ja seuraavina päivinä on kielletty pitämästä muita äänestyksiä. Koska presidentin-, pormestarin- ja parlamenttivaalit ovat marraskuussa, on äänestys myös tältä kannalta laiton.
Melin tempaukselle on selkeä syy. Tämänhetkinen perustuslaki kieltää presidentin uudelleen valitsemisen, monen Latinalaisen Amerikan maan historian perusteella aivan ymmärretysti. Kuten Zelaya oli kuitenkin erään kuubalaisen lehden mukaan valittanut Castrolle: "Voin olla elämästäni vain neljä vuotta presidenttinä. Maani on aivan liian konservatiivinen, puolueestani lähtien. Honduras tarvitsee oikeaa sosiaalista liberalismia, eli liberaalista sosialismia." Ja tätä Mel siis hakee perustuslain muuttamisella.
Viime viikot ei täällä siis muusta ole puhuttukaan kuin "La cuarta urna":sta, viitaten neljänsiin vaaleihin presidentin, pormestarin ja parlamenti lisäksi.
Itse yritin välttää aihetta parhaani mukaan, kunnes jouduin työni puolesta naisten poliittista osallistumista koskevaan kokoukseen, jossa aihe myös ohjautui melko nopeasti kansanäänestykseen. Kollegani Ofelia ja minä olimme kokouksessa ainoat, jotka eivät kuuluneet mihinkään puolueeseen, ja yritimme parhaamme mukaan korostaa naisten yhteistyön tärkeyttä ilman puolueiden väriä.
Paikalla olevista 20 naisesta vain yksi, erittäin tomera hieman iäkkäämpi naishenkilö, oli perustuslain uudistamisen puolella. Vaikkemme ilmaisseet mielipidettämmä suoraan, sai tämä perustuslain uudistamisen kannattaja sellaisen käsityksen, että organisaatiomme olikin yhtäkkiä muuttamista vastaan, ja soitti tästä närkästyneenä eräälle myös puolueeseen kuuluvalle kollegallemme. Organisaatiomme on virallisesti äänestyksen puolella, ja olihan kummallista miten kokouksiin lähetetään cuarta urnan vastustajia. Saimme kollegamme vihat niskoillemme sillä oma mielipidehän on tässä asiassa aivan toissijainen.
Tekstiä aloittaessani istuin vielä vaalitarkkailua koskevassa seminaarissa, mutta tilanteen on katsottu nyt pahenevan sen verran, että ihmisiä kehotettiin lähtemään koteihinsa ennenkuin teitä aletaan sulkemaan. Monien- itseni mukaanlukien- mielipide on kuitenkin, että pelkoa lietsotaan aivan syyttä. Paniikista on kuitenkin hyötyä Cuarta Urnan vastustajille, koska he laskevat näin ihmisten pysymään kodeissaan ja jättävän äänestämättä. Minua houkutti kotiinlähtö ennemminkin kovan sateen takia.
Itseäni ei niinkään huolestuta presidentin ja armeijan yhteenotot, sillä niin pitkälle täällä tuskin mennään. Kansanäänestys on kuitenkin pilaamassa matkasuunnitelmani, sillä tarkoituksenani oli lähteä juuri sunnuntaiaamuna Guatemalaa kohti. Äänestyspäivänä tullaan kuitenkin melko varmasti sulkemaan teitä, eikä Tegusissa nyhvääminen tällä hetkellä oikein houkuta. Odotan nyt soittoa vapaaehtoisystäväni Saaran perheen isältä, joka on töissä armeijassa ja osaa näinollen arvioida tilanteen parhaiten.
Tilanne ei tosiaankaan ole niin paha, mutta täällä tuntuu ihmisillä olevan aina kumma tapa liioitella tapahtumien vakavuutta aiheesta kuin aiheesta. Sikainfluenssa-pelko on jo hieman laantunut mutta tuntuu kummalta, kuinka maassa jossa esiintyy paljon pahempia tauteja kuten denguea, ihmiset lamaantuivat taudin takia jota esiintyy tuhansien kilometrien päässä.
Toivotaan, että seuraava blogi-kirjoitukseni on jo rajan toiselta puolelta.
Lähdön fiiliksiä
17 vuotta sitten
