tum-tutututu-tum-tutututu...

Musiikki kay terapiasta, se tuli tanaan taas todistettua. Menin tyopaivan jalkeen pitkasta aikaa Garifuna-keskukseen rumputunneille, jossa kayn pari kertaa viikossa ja palasin kotiin intoa taynna!

Ensin menin tapani mukaan tervehtimaan vanhaa garifuna-herraa Hermania joka naytti minulle uusia piirustuksiaan, joita han tekee kulttuuristaan kertovia kertomuksia varten. Herman on todella avoin ja sydamellinen ihminen, ja on aina mielenkiintoista kuunnella hanen kertomuksiaan! Minun piti kuitenkin talla kertaa kiirehtia, silla opettajani Andres odotti minua jo ylakerrassa, keskuksen katolla olevassa puutalossa rumpujen kanssa.

Tunti oli tanaan todella onnistunut, ja tunsin ensimmaista kertaa kuinka kateni soittivat rytmeja lahes itsekseen vaikka mieli harhaili samalla jossain muualla. Andreskin tuntui tyytyvaiselta ja paasin viimeinkin opettelemaan monen kuukauden perusrytmien rummuttelun jalkeen monimutkaisempia lyonteja!

Nyt vain pitaisi ostaa se rumpu ja lyottaytya paikallisten hippien seuraan..

Music is therapy, a fact I really got to realize today. Since ages, I went after work to The Centre of Garifuna Culture to drum lessons that I usually attend twice a week and came back home full of enthusiasm!

First I went to say hi to an older garifuna man Herman, who showed me some new pictures he had drawn for stories he writes about the garifuna culture. He's a very kind and warm hearted man and it's always great to listen to his stories! This time I didn't have much time though, because my teacher Andres was already waiting for me upstairs on the roof of the centre in a small wooden house with the drums.

The lesson was really good today and for the first time I felt my hands playing the drum by themselves although my mind was at the same time somewhere else. Andres seemed quite pleased, too because after playing some basic stuff for months I got to learn some more complicated rhythms for change!

Now I only need to bu a drum and get together with the local hippies..

Tulvia ja tekolunta

Viimeiset pari viikkoa eivät ole olleet kovinkaan tapahtumarikkaita, sillä Guatemalassa jo alkanut kova flunssani pakotti minut ottamaan rauhallisesti, syömään jo toisen antibioottikuurin peräkkäin ja pysymään kotona. Flunssasta on jäljellä vielä sinnikäs yskä, ja saan kuulla työkavereilta, perheenjäseniltä, taksikuskeilta ja muilta satunnaisilta tutuilta neuvoja, miten minun tulisi sitä hoitaa. Lisää ehdotuksia? ;)

Viime viikolla lähdin kuitenkin ulos sen verran, että pääsin juhlimaan synttäreitäni. Ensin itse juhlapäivänä hondurasilaisen mummoni luona isäntäperheen(-suvun) kanssa ja viikonloppuna kavereiden kanssa juhliessa. Synttärit osuivat sopivasti samalle päivälle Honduras-Jamaica-fudisottelun kanssa, joten meitä oli mummon luona vain naisia ja lapsia..miehet saapuivat myöhemmin hyvin allapäin, sillä Honduras hävisi 2-1. Täällä jalkapallo on todella, todella tärkeä ja pyhä asia, ja mm-kisojen karsintaottelupäivinä kaikkialla näkee pelipaitoja, lippuja ja muuta jalkapalloon liittyvää. Jopa kaupankassoilla on yhtenäisenä työasuna sinivalkoiset pelipaidat! Lauantain juhlimiset meni hyvin, pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme kokeilemaan uutta klubia, jossa oli vielä sopivasti talviteema. Sain siis tanssia synttäreinäni tekolumisateessa! :)

Täällä on tällä hetkellä sadekausi, ja sadetta on tosiaankin tullut koko Hondurasissa kahden viikon ajan sen verran, että monet ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa tulvien vuoksi. Syypää on trooppinen matalapaine "16", joka velloo täällä Karibialla ja ilmeisesti tulee aiheuttamaan kovaa sadetta vielä ainakin joulukuun alkuun asti. Tegusissa ei kuitenkaan vielä ole mitään vaaraa, aurinkokin paistaa päivisin ja yösateet ovat pysyneet kohtalaisissa mitoissa. Toivotaan että jatkuu samanlaisena!

Töissä on ollut rauhallista. Poliittisen osallistumisen projekti on ollut hieman jäissä, sillä tämän jatkuvan sateen aiheuttamien tulvien takia jotkut Tegusin ulkopuolella olevat tapaamiset on jouduttu perumaan. Olen siis ollut toimistolla ja skannaillut artikkeleita arkistoa varten..Huomenna lähden kuitenkin taas mukaan vankilakäynnille, ja perjantaina menemme avustamaan yhtä naisten yhdistystä lähellä Tegusia.


Not much has happened in the past two weeks and the flew I got already in Guatemala made me take it easy, take another set of antibiotics and stay at home. I'm already better but still got a cough, and all kind of people including colleagues, host family members, taxi drivers and other random people on the streets give me advices how to treat it. Any suggestions? ;)

Last week I still went out to celebrate my birthday, first with my host family at my Honduran grandma's place and on the weekend with my friends in a club. My birthday was coincidentally on the same day with the Honduran-Jamaica football game, so at first only women and children came to the grandma's place. The men came later, very unhappy, cause Honduras had lost the game 2-1. Here football is really, really important and sacred, and on the days of qualification games for the world cup you can see Honduran flags, football shirts and other things related to football almost everywhere. Even the cashiers in supermarkets change their work uniforms to the blue-white-colored football shirts!

The saturday night's party went well, after a long speculation we decided to try a new club which happened to have on that day a winter theme. So I got to dance in the snowfall on my birthday!