Hrrrr!

Syksy on saapunut tännekin ja sadekausi muuttunut kuivemmaksi ja kylmemmäksi, melkein Suomen alkusyksyn tasolle. Istun yksin toimistolla, muut lähtivät mielenosoitukseen Nicaraguan suurlähetystön eteen, johon itse en ulkomaalaisena saa osallistua.

Kohteena on Nicaraguan presidentti Daniel Ortega, joka käytti tytärpuoltaan seksuaalisesti hyväksi tämän ollessa lapsi, eikä Ortega koskaan joutunut vastuuseen teoistaan. Väli-Amerikan maiden feministijärjestöt ovat osoittaneet aktiivisesti mieltään eri tapahtumissa ja Ortegan vierailuilla naapurimaissaan, ja mielenosoitukset ovat tuottaneet myös tulosta, sillä Ortegan imago on kärsinyt melkoiesti syytteistä. Ohessa Timen artikkeli, jossa mainitaan myös Hondurasin feministijärjestöt:
Aihe oli myös tapetilla Guatemalan Foro Socialissa, sillä paikalla oli mm. artikkelissa mainittujen järjestöjen henkilöitä, suurinosa Ortegan vastustajia mutta myös yksi hallituksen virkamies joka yritti puolustella Ortegan tekemisiä..

Työnkuvani alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan, ja olen jo saanut oman projektinkin! Aloitan kollegani kanssa tutkimusprojektin naisten vankilassa, aiheena HIV/AIDS. Aiempi kollegani tutkimus on vuodelta 2005 ja siitä lähtien on tartuntojen määrä vankilassa noussut. Järjestömme yrittää pitää parhaansa mukaan koulutusta myös tästä aiheesta, mutta valitettavasti monille aihe on niin tabu, etteivät he edes halua tietää, ovatko taudin kantajia. Ja koska testin tekeminen on vapaaehtoinen, ei ketään voi siihen pakottaa. Tällä tavalla on kuitenkin vaikeampi kontrolloida taudin leviämistä..tulen kuitenkin kirjoittamaan tästä vielä enemmän kun pääsen syvemmälle aiheeseen. Tällä hetkellä vietän paljon aikaa netissä lukemassa vastaavia tutkimuksia ja keräämässä tietoa. Hondurasin naisvankiloista ei ole kollegojeni tutkimusta lukuunottamatta julkaistua materiaalia, joten joudumme kysymään paikallisilta HIV/AIDS järjestöiltä materiaalia henkilökohtaisesti.

Olinkin sattumalta eilen tapahtumassa, jossa tapasin sekä HIV/AIDS:in parissa työskentelevien sekä vankien oikeuksia puolustavien järjestöjen edustajia. He olivat erittäin kiinnostuneita ja kutsuivat minut jo mukaan eri tapaamisiin! Niin ja tämä kyseinen tapahtuma jossa heidät tapasin oli EU:n paikallisen delegaation järjestämä ihmisoikeusjärjestöjen konsultaatio, jossa puhuttiin Hondurasin ihmisoikeutilanteesta ja selitettiin mm. miten paikalliset järjestöt voivat hakea EU:lta apurahoja projekteihinsa. Oli mielenkiintoista päästä kuulemaan eri järjestöjä hieman feministimaailman ulkopuoleltakin..

Vankilakäynti on taas torstaina, menemme puhumaan vankilan sosiaalityöntekijän ja lääkärin kanssa tutkimuksestamme. Minulla on tällä kertaa myös hieman viemisiä, sillä perheeni äiti antoi vangeille ja heidän lapsilleen vaatteita joita ei enää tule itse käytettyä. Ja niitä ei siellä vankilassa tällä kylmällä säällä voi olla liikaa..

Tulvia ja tekolunta

Viimeiset pari viikkoa eivät ole olleet kovinkaan tapahtumarikkaita, sillä Guatemalassa jo alkanut kova flunssani pakotti minut ottamaan rauhallisesti, syömään jo toisen antibioottikuurin peräkkäin ja pysymään kotona. Flunssasta on jäljellä vielä sinnikäs yskä, ja saan kuulla työkavereilta, perheenjäseniltä, taksikuskeilta ja muilta satunnaisilta tutuilta neuvoja, miten minun tulisi sitä hoitaa. Lisää ehdotuksia? ;)

Viime viikolla lähdin kuitenkin ulos sen verran, että pääsin juhlimaan synttäreitäni. Ensin itse juhlapäivänä hondurasilaisen mummoni luona isäntäperheen(-suvun) kanssa ja viikonloppuna kavereiden kanssa juhliessa. Synttärit osuivat sopivasti samalle päivälle Honduras-Jamaica-fudisottelun kanssa, joten meitä oli mummon luona vain naisia ja lapsia..miehet saapuivat myöhemmin hyvin allapäin, sillä Honduras hävisi 2-1. Täällä jalkapallo on todella, todella tärkeä ja pyhä asia, ja mm-kisojen karsintaottelupäivinä kaikkialla näkee pelipaitoja, lippuja ja muuta jalkapalloon liittyvää. Jopa kaupankassoilla on yhtenäisenä työasuna sinivalkoiset pelipaidat! Lauantain juhlimiset meni hyvin, pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme kokeilemaan uutta klubia, jossa oli vielä sopivasti talviteema. Sain siis tanssia synttäreinäni tekolumisateessa! :)

Täällä on tällä hetkellä sadekausi, ja sadetta on tosiaankin tullut koko Hondurasissa kahden viikon ajan sen verran, että monet ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa tulvien vuoksi. Syypää on trooppinen matalapaine "16", joka velloo täällä Karibialla ja ilmeisesti tulee aiheuttamaan kovaa sadetta vielä ainakin joulukuun alkuun asti. Tegusissa ei kuitenkaan vielä ole mitään vaaraa, aurinkokin paistaa päivisin ja yösateet ovat pysyneet kohtalaisissa mitoissa. Toivotaan että jatkuu samanlaisena!

Töissä on ollut rauhallista. Poliittisen osallistumisen projekti on ollut hieman jäissä, sillä tämän jatkuvan sateen aiheuttamien tulvien takia jotkut Tegusin ulkopuolella olevat tapaamiset on jouduttu perumaan. Olen siis ollut toimistolla ja skannaillut artikkeleita arkistoa varten..Huomenna lähden kuitenkin taas mukaan vankilakäynnille, ja perjantaina menemme avustamaan yhtä naisten yhdistystä lähellä Tegusia.


Not much has happened in the past two weeks and the flew I got already in Guatemala made me take it easy, take another set of antibiotics and stay at home. I'm already better but still got a cough, and all kind of people including colleagues, host family members, taxi drivers and other random people on the streets give me advices how to treat it. Any suggestions? ;)

Last week I still went out to celebrate my birthday, first with my host family at my Honduran grandma's place and on the weekend with my friends in a club. My birthday was coincidentally on the same day with the Honduran-Jamaica football game, so at first only women and children came to the grandma's place. The men came later, very unhappy, cause Honduras had lost the game 2-1. Here football is really, really important and sacred, and on the days of qualification games for the world cup you can see Honduran flags, football shirts and other things related to football almost everywhere. Even the cashiers in supermarkets change their work uniforms to the blue-white-colored football shirts!

The saturday night's party went well, after a long speculation we decided to try a new club which happened to have on that day a winter theme. So I got to dance in the snowfall on my birthday!

Foro Social Américas

Viime viikolla olin järjestöni kanssa Guatemalassa Amerikoiden yhteisessä ihmisoikeus-tapahtumassa Foro Socialissa, joka järjestetään kerran vuodessa. Paikkana oli tällä kertaa Ciudad de Guatemalan yliopisto, ja tapahtumaa oli laidasta laitaan: Luentoja, konsertteja ja taidetapahtumia.

Suurin osa naisjärjestöistä oli samassa hotellissa, josta lähdimme joka aamu bussilla pinkkeine kasseinemme yhdessä yliopistolle. Luennoilla meitä kiinnostivat tietenkin pääosin naisten oikeudet, ja vietinkin lähes koko viikon eri naisjärjestöjen kanssa kuunnellen naisia koskevia luentoja. Aiheita olivat mm. abortti, naisiin kohdistuva väkivalta ja alkuperäiskansojen naisten oikeudet.




Tapahtumapaikka oli myös näkemisen arvoinen. Universidad de San Carlos on yksi Latinalaisen Amerikan vanhimpia ja tunnetuimpia yliopistoja, perustettu jo 1600-luvun lopussa.

Opiskelijoilla on melko paljon sananvaltaa yliopistopolitiikassa, jonka näkee jo rakennusten ulkoasusta. Mieleen tulee kuvat 70-luvun opiskelijoiden vallankumouksista, sillä seiniä koristavat Che Guevara, punaiset liput ja sosialismin puolesta puhuvat kirjoitukset ja maalaukset.


Koko tapahtuma oli hieno, tunnelma naisten tapahtuma-teltassa samoin, ja pääsimme tutustumaan hyvin Lattareiden naisten tilanteeseen. Ja tapaamaan (nais-)kollegoita ympäri Latinalaista Amerikkaa!

Työmatkoja ja sairastumisia

Viime viikko meni todella nopeasti, ja tässä onkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Kävin kollegan kanssa naisten verkosto-tapaamisissa La Pazissa ja Ojojonassa, samantyylisiä tapaamisia kuin Nacaomen, paitsi että paikalliset naiset eivät olleet ihan yhtä organisoituja kuin Nacaomessa. Tällä kertaa työtä olikin enemmän kuin protokollan kirjoittamista ja kuvien ottamista..

Ojojonan kokouksesta

Viikonloppu ei mennyt aivan yhtä hyvin, sain Ojojonassa syömästäni ruoasta infektion, ja heräsin lauantaina lähes 40 asteen kuumeeseen. Onneksi perheessä on (useampikin) lääkäri, ja sain tarvittaval lääkkeet niin että olo on nyt jo paljon parempi.

Onneksi, sillä huomenna lähden seuraavalla työmatkalla, nimittäin Guatemalaan! Guatemala-cityssä on Foro sociál, koko Lattareiden suuri 5 päivän kestävä konferenssi ja lähdemme sinne yhdessä työporukan kanssa...

Tänään on vapaapäivä töistä, sillä perjantaina oli juhlapäivä. Loogista? Ei kovinkaan. Mutta täällä eri työpaikat saavat päättää, antavatko vapaata perjantaina vai maanantaina. Jatkan kirjoittamista kun pääsen taas takaisin työpöydän ääreen..