tum-tutututu-tum-tutututu...

Musiikki kay terapiasta, se tuli tanaan taas todistettua. Menin tyopaivan jalkeen pitkasta aikaa Garifuna-keskukseen rumputunneille, jossa kayn pari kertaa viikossa ja palasin kotiin intoa taynna!

Ensin menin tapani mukaan tervehtimaan vanhaa garifuna-herraa Hermania joka naytti minulle uusia piirustuksiaan, joita han tekee kulttuuristaan kertovia kertomuksia varten. Herman on todella avoin ja sydamellinen ihminen, ja on aina mielenkiintoista kuunnella hanen kertomuksiaan! Minun piti kuitenkin talla kertaa kiirehtia, silla opettajani Andres odotti minua jo ylakerrassa, keskuksen katolla olevassa puutalossa rumpujen kanssa.

Tunti oli tanaan todella onnistunut, ja tunsin ensimmaista kertaa kuinka kateni soittivat rytmeja lahes itsekseen vaikka mieli harhaili samalla jossain muualla. Andreskin tuntui tyytyvaiselta ja paasin viimeinkin opettelemaan monen kuukauden perusrytmien rummuttelun jalkeen monimutkaisempia lyonteja!

Nyt vain pitaisi ostaa se rumpu ja lyottaytya paikallisten hippien seuraan..

Music is therapy, a fact I really got to realize today. Since ages, I went after work to The Centre of Garifuna Culture to drum lessons that I usually attend twice a week and came back home full of enthusiasm!

First I went to say hi to an older garifuna man Herman, who showed me some new pictures he had drawn for stories he writes about the garifuna culture. He's a very kind and warm hearted man and it's always great to listen to his stories! This time I didn't have much time though, because my teacher Andres was already waiting for me upstairs on the roof of the centre in a small wooden house with the drums.

The lesson was really good today and for the first time I felt my hands playing the drum by themselves although my mind was at the same time somewhere else. Andres seemed quite pleased, too because after playing some basic stuff for months I got to learn some more complicated rhythms for change!

Now I only need to bu a drum and get together with the local hippies..

Tulvia ja tekolunta

Viimeiset pari viikkoa eivät ole olleet kovinkaan tapahtumarikkaita, sillä Guatemalassa jo alkanut kova flunssani pakotti minut ottamaan rauhallisesti, syömään jo toisen antibioottikuurin peräkkäin ja pysymään kotona. Flunssasta on jäljellä vielä sinnikäs yskä, ja saan kuulla työkavereilta, perheenjäseniltä, taksikuskeilta ja muilta satunnaisilta tutuilta neuvoja, miten minun tulisi sitä hoitaa. Lisää ehdotuksia? ;)

Viime viikolla lähdin kuitenkin ulos sen verran, että pääsin juhlimaan synttäreitäni. Ensin itse juhlapäivänä hondurasilaisen mummoni luona isäntäperheen(-suvun) kanssa ja viikonloppuna kavereiden kanssa juhliessa. Synttärit osuivat sopivasti samalle päivälle Honduras-Jamaica-fudisottelun kanssa, joten meitä oli mummon luona vain naisia ja lapsia..miehet saapuivat myöhemmin hyvin allapäin, sillä Honduras hävisi 2-1. Täällä jalkapallo on todella, todella tärkeä ja pyhä asia, ja mm-kisojen karsintaottelupäivinä kaikkialla näkee pelipaitoja, lippuja ja muuta jalkapalloon liittyvää. Jopa kaupankassoilla on yhtenäisenä työasuna sinivalkoiset pelipaidat! Lauantain juhlimiset meni hyvin, pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme kokeilemaan uutta klubia, jossa oli vielä sopivasti talviteema. Sain siis tanssia synttäreinäni tekolumisateessa! :)

Täällä on tällä hetkellä sadekausi, ja sadetta on tosiaankin tullut koko Hondurasissa kahden viikon ajan sen verran, että monet ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa tulvien vuoksi. Syypää on trooppinen matalapaine "16", joka velloo täällä Karibialla ja ilmeisesti tulee aiheuttamaan kovaa sadetta vielä ainakin joulukuun alkuun asti. Tegusissa ei kuitenkaan vielä ole mitään vaaraa, aurinkokin paistaa päivisin ja yösateet ovat pysyneet kohtalaisissa mitoissa. Toivotaan että jatkuu samanlaisena!

Töissä on ollut rauhallista. Poliittisen osallistumisen projekti on ollut hieman jäissä, sillä tämän jatkuvan sateen aiheuttamien tulvien takia jotkut Tegusin ulkopuolella olevat tapaamiset on jouduttu perumaan. Olen siis ollut toimistolla ja skannaillut artikkeleita arkistoa varten..Huomenna lähden kuitenkin taas mukaan vankilakäynnille, ja perjantaina menemme avustamaan yhtä naisten yhdistystä lähellä Tegusia.


Not much has happened in the past two weeks and the flew I got already in Guatemala made me take it easy, take another set of antibiotics and stay at home. I'm already better but still got a cough, and all kind of people including colleagues, host family members, taxi drivers and other random people on the streets give me advices how to treat it. Any suggestions? ;)

Last week I still went out to celebrate my birthday, first with my host family at my Honduran grandma's place and on the weekend with my friends in a club. My birthday was coincidentally on the same day with the Honduran-Jamaica football game, so at first only women and children came to the grandma's place. The men came later, very unhappy, cause Honduras had lost the game 2-1. Here football is really, really important and sacred, and on the days of qualification games for the world cup you can see Honduran flags, football shirts and other things related to football almost everywhere. Even the cashiers in supermarkets change their work uniforms to the blue-white-colored football shirts!

The saturday night's party went well, after a long speculation we decided to try a new club which happened to have on that day a winter theme. So I got to dance in the snowfall on my birthday!

Projekti nro 3-poliittinen osallistuminen

Seksuaalivalistus-työpajan ja vankilakäynnin jälkeen pääsin viime perjantaina tutustumaan kolmanteen projektiin. Matkasimme tällä kertaa kokoukseen Nacaomeen, Tyynelle valtamerelle n. 2 tunnin päähän Tegucigalpasta. Nacaomessa on CEM-H:n toimisto, jossa on vain 2 työntekijää, mutta alueen aktiivisten ja hyvin järjestäytyneiden naisten ansiosta paljon aktiviteetteja.

Kokouksessa valmisteltiin tärkeää tapahtumaa, seudun naisten kokousta Nacaomen pormestarin kanssa, jossa he vaativat naisten oikeuksien parantamista alueellaan. Minut pyydettiin mukaan kirjoittamaan protokollaa (kyllä, espanjaksi!), joka sujuikin loppujen lopuksi ihan hyvin officen auto correctin avulla..;)

Kokous meni hyvin ja ehdin vielä rupatella toimiston tyttöjen kanssa ja sovimme, että tulen silloin tällöin käymään heidän luonaan auttamassa työpajoissa yms. Lisää matkustelua siis! :)



After the workshop on sexual education and the prison visit I assisted a third project, this time a meeting in Nacaome. The city's situated near the Pacific Ocean, about 2 hours ride from Tegucigalpa. CEM-H has there another office with only 2 employees, but thanks to the really active and well organized women in the region, they can offer a lot of activities.

Several women from different women's NGO's were gathered to prepare a very important occasion, a meeting with the city's mayor to discuss women's rights in the region. My task was to write the protocol (yes, in spanish), which actually went pretty well with the microsoft office auto correct-program..;)

The meeting went well and I had some time to talk to the local colleagues, who told me I could come sometimes to Nacaome to assist in some workshops. More traveling! :)

Vankilassa

Tiistait ja torstait ovat vankilakäyntipäiviä, ja viime torstaina olinkin aikaisin paikalla ja ehdin mukaan. Meitä oli 7 työntekijän porukka, päivän työpajan vetäjä oli kutsuttu toisesta järjestöstä pitämään työpajaa unelmista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Tegucigalpan naisvankila on hieman kaupungin ulkopuolella, melko pieni, 158 vankia. Rakennus ei muistuta ollenkaan elokuvien vankiloita, lukuunottamatta kalteriaitaa joka erottaa vankila-alueen ja työntekijöiden rakennuksen, jossa myös järjestöllämme on oma toimisto. Vangit asuvat rivitalotyylisissä matalissa rakennuksissa, ja koko alue muistuttaa lähinnä pientä kylää. Lisäksi talojen välissä on koripallokenttä ja lasten leikkipaikka. Monilla naisista on nimittäin pieniä lapsia, nuorin on vasta 1kk vanha..

Vangit ovat pääosin nuoria naisia, ja heidän puhuessaan unelmistaan huomasin, kuinka samanlaisia ne ovat omieni kanssa. Heidän vain on huomattavasti vaikeampi toteuttaa niitä. Valtio ei kaiken lisäksi auta näitä naisia, ja järjestömme onkin ainut joka heistä välittää, käy pitämässä työpajoja ja antaa oikeusapua. Vaikka kyse on vangeista, henkilöistä, jotka ovat rikkoneet lakia (monet mm. myymälävarkauksista, josta saa ensikertalainenkin 2 vuotta, tai abortista, josta voi saada elinkautisen eli 30v), onvat he kuitenkin tavallisia tyttöä..
Tämä tulee varmasti olemaan yksi niistä projekteista joita jatkan.


Tuesdays and thursdays our organization visits the women's prison of Tegucigalpa, and last thursday I made it on time and could enjoy the team of 7 co-workers. The workshop leader was from another NGO and was going to hold a workshop on dreams and future plans.

The prison is a bit outside the city and fairly small, 158 prisoners. The building doesn't really look like prisons you know from movies, except for the bars that divide the actual prison from the staff's building, where also our organization has an own office. The prisoners live in row houses, and the area is like a small village, with a basketball field and a children's playground. Many of the women have small children, the youngest is only 1 month old..

The prisoners are mainly young women and listening to them talking about their dreams it occured to me how similar they are to my own dreams. Only, for them they are a lot more difficult to make true. The state doesn't support these women and our organization is the only one really caring about them, giving workshops and legal advice. Although the prisoners are there for a reason, for having commited a crime (in many cases, supermarket robbery, for which you get 2 years, or abortion, for which you can get up to 30 years..) they're still just girls...
This will be definitely one of the projects I'll continue working at.

Work, and work!

No niin, työt alkoivat vihdoinkin viime viikolla! Seuraavat 8 kuukautta tulen siis viettämään järjestössä nimeltä Centro de estudios de la mujer, CEM-H, joka on yksi Hondurasin tunnetuimpia naisasiajärjestöjä. Tehtävää on laidasta laitaa, ja ensimmäisen kuukauden tulenkin pääasiassa tutustumaan eri projekteihin. Viime viikonlopun olin koulutuksessa jossa käsiteltiin seksuaalikasvatusta ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, Valle de angelesissa, n. 45min Tegucigalpan ulkopuolella. Osallistujat olivat eri kansalaisjärjestöjen edustajia (naisia, tietenkin!) eri uolilta Hondurasia, jotka tulevat itse toimimaan koulutusten vetäjinä omissa järjestöissään ja kotikaupungeissaan. Ensi viikonlopuksi menen La Esperanzaan, n. 4h Tegusista itään, jossa pidetään samantyylinen työpaja! Esperanzassa on myös CEM-H:n toimisto, jossa mahdollisesti voisin työskennellä. Heillä nimittäin on vain 2 työntekijää, joten apu olisi tarpeen.. Mutta katson nyt ensin, miltä täällä pääkaupungissa näyttää!

Tunnelma täällä toimistossa on erittäin leppoisa. Työntekijöitä on n. 20, ja vapaaehtoisia minun lisäksi yksi saksalainen tyttö. Satumme vielä asumaan samalla suunnallakin, joten kuljemme työmatkat yhdessä. Lisäksi kävimme eilen katsomassa tanssikursseja keskustan kulttuurikeskuksessa, ja aloitamme lokakuun alussa salsa-merengue-yms kurssin. Kaikki yhdellä tunnilla..saa nähdä miten pysytään mukana! ;)

Tänään oli tarkoitus mennä käymään naisten vankilassa, jossa CEM-H myös järjestää kaksi kertaa viikossa koulutusta, mutta myöhästyin 5 MINUUTTIA ja työkaverit olivat ehtineet jo lähteä. Tässä maassa on siis ainakin yksi täsmällinen ihminen..;)



I started finally working last week! The next 8 months I'll be working in an NGO called Centro de estudios de la mujer, CEM-H, which is one of the most famous women's rights organization in Honduras. There are many different things to do and in the first month in fact I'll just be working a bit here and there in different projects, looking what would be the best project for me.

The last weekend I spent in Valle de angeles, about 45min from Tegucigalpa. There was a workshop on sexual education and violence against women, with participants (women, of course!) from different NGO's from all over Honduras, who will be giving education on these subjects in their own NGO's and home towns. Next weekend I'll be going to a similar workshop in La Esperanza, about 4 hours from Tegus. There's also another office of CEM-H where I could work. They only have 2 persons working in the office, so help would be needed..But let's see first how the work here in the capital goes!

The working atmosphere here is nice and relaxed. There are some 20 people working here, plus two volunteers; a german girl Lizzie and me. We happen to live quite near to each other, which is nice cause we can take the colectivo home and to work together. And, we just went yesterday to the cultural centre of Tegus to look for some dance courses, and will be starting in october with salsa, merengue, etc! All in one class, let's see how that will work..;)